Aikaisemmin keväällä sain pyynnön saapua Eestiin kokeenjohtajaksi Eesti Koeraspordiliit’in järjestämään FH mestaruuskisaan. Otin mielelläni tehtävän vastaan sillä pääsisinhän samalla käymään Piretin ja Meeliksen luona. Viime viikon torstaina suuntasin Vessen kanssa matkaan. Kisa piti alun perin käydä kaksipäiväisenä mutta osallistujia oli sen verran vähän, että ne pidettiin yhtenä päivänä. Juha Puurunen Suomesta saapui arvostelemaan kisan ja piti vielä perjantaina jälkiseminaarin.
Itselläni oli hyvää aikaa perjantaina suunnitella jäljet. Siellä tehtävä on helppo, sillä peltoa on silmän kantamattomiin. Esimerkkinä kuva Vessestä jonka takana siintää peltoa. Osallistuvia koiria tulisi olemaan yhteensä kahdeksan. Neljä FH1:ssä ja neljä FH2:ssa. Jäljentekijöitä meitä oli kolme, joten hommia kyllä riitti jokaiselle kun ensin tehtiin jäljet ja sitten käveltiin ne vielä perässä. Lisäksi olivat keskenään sopineet, että yksi jäljentekijä tekee kaksi ykkösen jälkeä ja yhden kakkosen jäljen, yksi tekee yhden ykkösen ja kaksi kakkosta ja minä tein yhden kumpaakin.
Earlier this spring I got a phone call from Estonia and was asked to be a trial leader to FH championships of Eesti Koeraspordiliit. I gladly accepted because I was able at the same time visit Piret and Meelis. On Thursday last week I headed with Vesse to Estonia. In the beginning it was meant to be a two day competition but there were so few participants, so it was to be held as one day competition. Juha Puurunen from Finland came over to judge and he held also a tracking seminar on Friday.
I had enough of time to plan tracks on Friday. It’s an easy task over there, because of the amount of fields. As an example a picture of Vesse and in the background field. Participating dogs were to be eight. Four in FH1 and four in FH2. There were three track layers, so everyone had enough to do when we first made tracks and then walked after handlers. Accordingly they had decided earlier that on would make two FH1 track and one FH2, one would make one FH1 and two FH2 tracks and I would make one each.
Näillä eväillä lähdimme varhain lauantaiaamuna jälkiä tarpomaan tyynessä ja yökasteen jälkeisessä kelissä. Onneksi kaikki jäljet olivat Piretin ja Meeliksen talon ympäristössä, joten siirtymisiin ei kulunut juurikaan aikaa. Kello 10 starttasi ensimmäinen koira mutta valitettavasti se ei päässyt kuin pari metriä aloituksesta ja lopetti siihen työskentelyn. Tuuli oli näiden kolmen tunnin aikana yltynyt melkoiseksi puhuriksi, joten olosuhteet olivat vaativat. Seuraava koira pääsi hiukan pidemmälle kunnes ajoi kulmasta yli. Kolmas koira pääsi viimeiselle suoralle ja siihen loppui sen suoritus ja viimeinen ykkösen koira pääsi melkein ensimmäisen suoran loppuun. Kyllä oli harmillista ettei tullut yhtään tulosta tästä luokasta!
Äärettömän herkullisen lounaan (grillivartaita) jälkeen oli vuorossa kakkosen jäljet. Ensimmäinen koira epäonnistui L Toisen koiran kohdalla omakin jännitys alkoi nousta. Kyseessä oli minun tekemän jälki ja koira, johon olin päässyt tutustumaan edellisellä käynnilläni. Koira itsessään ajoi jo silloin hyvin jälkeä mutta ehkä minun makuuni hieman liian vauhdikkaasti ja esineistä sillä ei ollut hajuakaan. Keskityimme esineilmaisuuun silloin ja nyt olisi jännittävää nähdä onko töitä tehty ja miltä tulos näyttäisi. Ja olihan sitä työtä tehty! Seitsemästä esineestä kuusi nousi ja tuomari palkitsi suorituksen 95 pisteellä. Koiralla oli suhteellisen isoja vaikeuksia pitkin jälkeä mutta kertaakaan se ei keskeyttänyt työskentelyään vaan taisteli jäljen läpi. Omistaja riemuitsi, eikä syyttä, ja kiitti minua moneen kertaan neuvoista esineilmaisussa. Oli kyllä sellainen olo kuin olisi itse saanut tuon tuloksen J Loput kilpailijoista olivat yhtä epäonnisia kuin suurin osa muutkin, eikä muita tuloksia tullut.
Palkintojen jaon jälkeen lähdimme katsomaan nautoja ja lähinnä sonnipoikia Rossia ja Keitoa, jotka olivat samana päivänä päässeet tyttöjen kanssa laitumella. Ovat ne kyllä komeita ja kunnioitusta herättävän kokoisia. Meelis ajoi auton laitumelle, joten olimme karjan keskellä ainoana suojana niiden hoitaja Rene, joka Piretin mukaan on varsinainen nautakuiskaaja.
Seuraavana päivänä oli taas aika suunnata kotia kohti. Oli jälleen hieno reissu ja opettavainen kokemus suunnitella ja tehdä FH jälkiä.
Early on Saturday morning we started to lay tracks in calm and after night moist weather. Luckily all the tracks were in Piret and Meelis’s house surroundings so we didn’t have to use much time to get there. At 10 o’clock started the first dog in its track but unfortunately went only few meters from the beginning and stopped working. The wind had started blow quite strongly during these three hours, so the circumstances were hard. The next dog got a little bit further until he went out from the corner. The third dog got to the last straight and then it finished for him/her and the last dog in this class got almost to the first corner. So annoying that there were no results from this class!
After the most delicious lunch (barbeque) it was time for FH2 tracks. The first dog was unsuccessful L With the second dog also my excitement started to grow. I had laid the track and I had the opportunity the get acquainted with the dog during my earlier visit. The dog did tracking very good but maybe a little too fast to my opinion and he had no idea what to do with the articles. We concentrated on articles with him at that time and now it would be interesting to see have they done their work and how the result would look like. And they had done their work! Out of seven articles he picked up six and the judge rewarded the job with 95 point. The dog had somewhat big problems during the track but he didn’t quit his job at any time and fought the track thru. The owner was so happy and without a doubt. She also thanked me several times for the help I had given her. It felt like I had got that result for myself J The rest of the competitors were as unlucky as the most of the competitors and there were no other results.
After the ceremony we went to see the cows and merely bull boys Rossi and Keito who had gone out to the pastures with the girls on the same day. The boys are so handsome and their size is respectful. Meelis drove the car in the pasture, so we were among the herd with only shield their caretaker Rene, who is according to Piret, a real cow whisperer.
The next day it was again time for me to head home. Once again a great journey and educational experience to plan and lay FH1 tracks.
Rossi
Keito
Rene
Trailer jolla Meelis toi Rossin ja yhden toisen sonnin Englannista! / The trailer in which Meelis drove Rossi and another bull from UK!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti