Crazy a.k.a Kreisi

Ja jälleen on kulunut aivan tuhottomasti aikaa sitten viime kirjoituksen. Ei sillä etteikö olisi ollut tapahtumia tai tekemistä. Ehkä jopa välillä liikaakin kun ei tunnu olevan aikaa kirjoitella mitään.

Haimme siis pienen Kreisin Stefan Juntken luota. Hän ei ole koiran kasvattaja mutta aikataulumme eivät sopineet kasvattajan kanssa yhteen, joten siksi Kreisi vietti muutaman päivän Stefanin luona. Keskustelimme ajaessamme Zeitziin tulevasta matkastamme Travemündeen oksentavan ja ehkä jopa hieman pelokkaan pennun kanssa. Samoin mietin miten voin ulkoiluttaa pentua. Olin varannut mukaani pannan ja flexin mutta jos pennulla ei aikaisemmin ole ollut moisia liikkeen estäjiä, saattaisi olla hankalaa saada sitä keskittymään tarpeiden tekemiseen kun kaikki aika kuluisi pannan aiheuttaman kutinan rapsutteluun.

Pihalla meitä vastassa oli Stefan hyvin pieni mustaruskea pentu sylissään. Ei ollut vaikea arvata, että kyseessä oli Kreisi J Heti maahan laskettuaan sen, se tuli iloisesti tervehtimään vieraita ja sen jälkeen totesi vapauden koittaneen joten tutustumaan tarhoissa oleviin koiriin. Tässä vaiheessa en voinut ainakaan sanoa, että pentu olisi millään muotoa vaikuttanut vetäytyvältä mutta olimmehan myös sille tutussa paikassa. Sisällä talossa Kreisi söi ensitöikseen kissojen ruoat ja sen jälkeen leikki kaikilla mahdollisilla tavaroilla. Vaikutelmani pennusta oli energinen ja kuultuani, että pentu oli ensimmäistä kertaa sisätiloissa Stefanilla pidin sitä myös erittäin toimintakykyisenä ja uteliaana.

Again a lot of time has passed since the last post. Not that there hasn’t been happenings or doings. Sometimes even too much because I just can’t find the time to write anything.

So we picked up little Kreisi from Stefan Juntke. He’s not the breeder, but because we couldn’t fix our schedules with the breeder spent Kreisi spent few days at Stefan’s. When we drove to Zeitz we discussed about our incoming trip to Travemünde with a vomiting and maybe even a little bit scared puppy. I also wondered how to take the pup out. I had a collar and a flex with me but if a pup hasn’t wore before such movement stoppers it could be hard to get it to concentrate on doing the needs when the whole time would be used to scratch the itching caused by the collar.

 

Stefan met us in the garden with a very small black and tan puppy in his arms. It wasn’t hard to guess that the puppy was Kreisi J Immediately after putting her down on the ground she came happily to meet us and after that she considered that the freedom had come and so she went to greet the dogs in the kennel quarters. At this point I couldn’t that the puppy was in any way withdrawing but then again we were in a place she knew. Inside the house Kreisi ate first the cat food and afterwards she played with all different things. My first impression of her was energetic and after hearing that she was for the first time inside at Stefan’s I thought she was also very operational and curious.

Emme ehtineet kauaa istua Stefanin luona sillä meillä oli pitkä ajomatka edessä. Pentu auton takapenkillä olevaan boksiin ja tien päälle. Koko matkan aikana Travemündeen Kreisi ei kertaakaan voinut huonosti eikä muutenkaan valittanut. Ainoat kerrat kun se jotain sanoi oli silloin kun sillä oli tarve päästä ulos. Kaikki maalaamamme kauhukuvat jäivät onneksi toteutumatta. Taukopaikoilla oli helppo ottaa pentu hieman sivuun ja ulkoiluttaa sitä. Perillä Travemündessa olikin tilanne toinen. Satama-alueella on melkoinen rekka- yms. liikenne. Oli siis pakko laittaa pentu hihnaan ja toivoa ettei se ihmettelisi kun sille ei löytynytkään nurmikkoa mille tehdä tarpeensa. Jälleen kerran ilahduin sillä Kreisiä ei haitannut panta, hihna taikka asfaltti. Rekkojakin se katseli vain uteliaana.

We didn’t have much time to spend at Stefan’s because we had a long way to drive. We put the puppy into the box on the back seat of the car and then on the road again. Kreisi wasn’t sick on the whole trip to Travemünde nor did she moan. The only time she said something was when she needed to get out. All the horror pictures we had painted fortunately didn’t come true. On the rest places it was easy to take the puppy a bit aside and walk her. When we got to Travemünde it was another story. There were a quite heavy truck and other traffic. I had to put the pup on the leach and hope that she wouldn’t wonder that there isn’t any grass to make her needs. Once again I was glad because she didn’t mind the collar, leach or the asphalt. She was even only curious about the trucks.

Jouduimme jälleen odottamaan monta tuntia satamassa ennen kuin pääsimme laivaan. Tässä kohtaa Kreisi alkoi jo hieman kyllästymään toimettomuuteen. Avasin boxin oven jotta pentu pääsisi hieman liikkumaan. Tästä alkoikin hauska leikki, joka alkoi lelusta jonka sille annoin. Se vei sen välittömästi boxiinsa ja hetken temuttuaan siellä se tuli uudestaan ulos hakemaan seuraavan tavaran. Me tietysti annoimme sille taas jonkun ”lelun” jonka se vei boxiin. Tämä sama kuvio toistui uudestaan ja uudestaan. Lopulta olin varma ettei pentu enää mahdu boxiin kaikkien tavaroiden kanssa mutta sepä olikin piilottanut kaikki siististi alustansa alle. Vihdoin pääsimme laivaan ja hyttiin. Jätimme isot koirat kärryyn matkan ajaksi, vain Kreisi pääsi mukaan hyttiin. Siellä sillä riittikin riemua ja vauhtia. Vessan ovikin oli paras jättää auki jotta Kreisillä olisi edes hieman enemmän tilaa juosta. Pentu myös keksi miten päästä sohvalta sängylle pöydän kautta ja jopa yritti hypätä sylistä syliin käytävän yli. Onneksi väsymys kuitenkin voitti jossain vaiheessa ja pääsimme kaikki nukkumaan.

We had to wait several hours in the harbor before we got into the ship. At this point Kreisi got bored when she had nothing to do. I opened the box door so the puppy could move a bit. A funny game started from a toy I gave her. She took it immediately to the box and after a while work she came outside to pick up the next thing. We of course gave her some “toy” again which she took in the box. The same pattern occurred again and again. Finally I was sure that she couldn’t fit into the box with all those things but I was wrong ‘cause she had hidden all that stuff neatly under her bed. Finally we got into the ship and our cabin. We left the big dogs in the trailer for the journey; we only took Kreisi with us into the cabin. Inside she had a lot of fun and speed. We even left the bathroom door open so Kreisi would have more space to run. The puppy figured also out how to get from the sofa to the bed thru the table and even tried to jump from lap to lap over the aisle. Luckily the tiredness won at some point and we all got to sleep.

Laivamatka sujui hyvin vaikka Kreisi joutuikin matkustaaan sen hytissä. En uskaltanut ulkoiluttaa sitä kannella laisinkaan ettei vain sattuisi mitään odottamatonta. Kotiin päästyämme saivat Vesse ja Kreisi tutustua toisiinsa ensimmäisen kerran. Vesse oli aluksi varautunut mutta ei varmaan kulunut kuin 15 minuuttia kun nuo kaksi jo painelivat menemään pihalla kuin parhaimmat kaverit.

The boat trip went well although Kreisi had to spend it in the cabin. I didn’t dare to take her on the deck afraid that some unexpected would happen.  When we got home Vesse and Kreisi got together for the first time. Vesse was suspicious at the beginning but it took only some 15 minutes when those two already run in the garden like the best friends.